Kuusenkerkkää ja kevättunnelmia
Loma-Vietosen perinnepihapiirin idylli avautuu silmien eteen hiekkatien päässä. Kevään lämpö on sulattanut viimeisetkin varjopaikkojen lumikasat ja joka puolella vihertää. Luonnon äänet, sirkutukset ja surinat, toivottavat tervetulleeksi lomatunnelmiin luonnon syleilyssä.
Jo Vietosen vanha emäntä valmisti vierailleen omin käsin aterioita lähiluonnon antimista. Perinteiset tavat hyödyntää Lapin luonnon puhtaita raaka-aineita ovat siirtyneet nykyiselle emännälle Tuijalle ja lomakylän vieraita hemmotellaan rakkaudella valmistetulla lähiruoalla. Herkullinen paikallinen ruoka tarjottuna kauniisti ainutlaatuisessa ympäristössä on oleellinen osa Loma-Vietosen viehätystä.
Keväällä ruokapöydässä hyödynnetään vielä edellisen satokauden säilöttyjä antimia. Maakellarin hyllyiltä nostetaan pöytään viimeiset syksyllä keitellyt hillot, mehut ja marmeladit. Lähimetsistä poimittuja marjoja riittää pakasteesta vielä jälkiruokiin ja lisukkeisiin, tatit ja muut metsäsienet hyödynnetään keittoina ja piiraina.
Vaikka varsinainen satokausi on syksyllä, antaa talven jäljiltä heräävä luonto aiheen keväisiin löytöretkiin: alueen tunteva voi hyvinkin löytää runsaat apajat korvasieniä aivan Loma-Vietosen lähettyviltä. Huolellisen esikäsittelyn jälkeen Tuija valmistaa kallisarvoisesta metsän kullasta kermaista korvasienikeittoa vieraiden maisteltavaksi.
Puhdas Lapin luonto tarjoaa heti keväästä alkaen myös monenlaisia rohtokasveja ja villiyrttejä. Vietosella paljon käytetyn kuusenkerkkäsiirapin pääraaka-aineet löytyvät aivan pihapiiristä. Kuusenkerkkä ei kuulu jokaisenoikeuksien piiriin, vaan sitä saa kerätä vain itse omistamaltaan maalta tai maanomistajan luvalla. Tuija keittelee siirapin keväällä ja tarjoaa sitä kesäkahvilassaan teen makeuttajana. Siirappi kruunaa myös toisinaan tarjolla olevan juhlavan karpalojäädykkeen ja antaa luonnonläheisen pohjan erilaisille alkumaljoille. Kesäflunssan iskiessä voi sujauttaa lusikallisen siirappia suuhun sellaisenaan – kuusenkerkän rohto-ominaisuudet helpottavat flunssan oireita.
Mitä lähiruoka sitten merkitsee sen keskellä elävälle? Se on luonteva osa jokapäiväistä elämää ja läsnä jokaisella aterialla. Lähiruoka on puhtautta, ruoan arvostusta ja vastuullisuutta. Tuija kertoo, että Vietosella käytetään itse kerätyn lisäksi paljon lähellä tuotettua ja kasvanutta: paikalliselta kalastajalta ostetaan kala-annosten kruunu Miekojärven kuha ja pidettyjen haukipihvien kalamassa. Poronliha on joko omista poroista tai läheiseltä tilalta. Tuija ostaa myös osan vuoden aikana tarvittavista marjoista paikallisilta kerääjiltä.
Keväinen kahvihetki vietetään Loma-Vietosen pihan romanttisessa huvimajassa. Tuija kantaa pöytään itse tehdyt suolaiset ja makeat leivonnaiset. Kukkakuvioisesta kannusta kaadetaan kuusenkerkkäsiirappia teen sekaan.
Kuusenkerkkäsiirappi
- 5–6 l kuusenkerkkiä
- vettä
- noin 1 kg sokeria
- Huuhtele kuusenkerkät ja pane ne kattilaan.
- Kaada joukkoon kylmää vettä sen verran, että kerkät juuri ja juuri peittyvät. Anna liota yön yli.
- Keitä kerkkiä liotusvedessään noin 2 tuntia, tai kunnes neste on haihtunut puoleen alkuperäisestä.
- Siivilöi seos. Tässä vaiheessa nestettä on jäljellä 1½–2 litraa.
- Lisää sokeria noin ½ kg liemilitraa kohden. Keitä seosta pari tuntia. Hämmennä silloin tällöin, jottei liemi pala pohjaan. Mitä pidempään keität, sitä paksumpaa siirappia saat.
- Voit maustaa valmiin siirapin esimerkiksi sitruunamehulla tai vaniljalla.
- Kaada kuuma siirappi kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet.
Valmis siirappi on punaruskeaa. Sitä voi tarjota kastikkeena esimerkiksi jäätelön ja marjojen kanssa ja riistaruokien lisäkkeenä. Sillä voi maustaa myös rahka- ja kermajälkiruokia ja makeuttaa juomia. Säilytys jääkaapissa.